Alkoholi ja mielialat
Viina virittää tapaturmaloukun. Vanhat uskomukset juopon tuurista ja humalaisten suojelusenkeleistä elävät sitkeästi, mutta eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa. Noin puolet kaikista työikäisten tapaturmaisista kuolemista on alkoholiin liittyviä. Yleisin tapaturmaan menehtyneiden kuolinsyy on kaatuminen päihtyneenä.
Tieliikenneonnettomuuksissa alkoholi on riskitekijänä noin neljänneksessä kaikista kuolemaan johtaneista tapauksista ja vesillä vain harva hukkuu selvin päin. Palokuolemissa uhri on usein sammunut sohvalle tai sänkyyn kädessään palava savuke, joka on sytyttänyt kytevän palon ja aiheuttanut häkämyrkytyksen. Usein myös kuolemaan johtaneet tukehtumiset sekä kuumuuden ja kylmyyden aiheuttamat kuolemat ovat alkoholiin liittyviä.
Humalassa tapaturmiin kuolleista miesten osuus on 80 prosenttia. Heistä suurin osa on 25-64-vuotiaita. Hyvin osuvasti on todettu monen traagisen onnettomuuden, kuten hukkumisen tai palokuoleman yhteydessä, että kyseessä on yksinäisen miehen viimeinen hätähuuto. Naisten alkoholinkäyttö on myös lisääntymässä, joten on ennustettavissa, että myös naisten tapaturmariskialttius lisääntyy.
Onko mieli onnettomuuksille altis?
Väsyneenä ja tunnekuohuissa ei pidä lähteä auton rattiin, mutta mielen kriisit ovat riskejä muuallakin kuin liikenteessä. Ahdistunut, masentunut, kiireinen tai sekava ihminen voi joutua vakaviin tapaturmiin myös kotonaan ja työpaikalla. Etenkin vihapäissään tulee hosuttua ja toimittua huolimattomasti. Tutkijat ovat yleisesti päätyneet siihen arvioon, että 80 - 90 prosenttia onnettomuuksista johtuu inhimillisestä virheestä.
Henkisesti raskas työympäristö ja kireä työtahti kuluttavat ihmisen voimavaroja, niin ettei hän lopulta enää pysty rentoutumaan. Toisaalta työttömyys ja rahahuolet kärjistävät mielenterveyden ongelmia. Kriisistä ei aina selvitä ilman perheneuvolan tai terveyskeskuksen apua. Hoitamattomana kireä tilanne voi purkautua väkivaltaisiksi ratkaisuiksi.
Kansainvälisesti Suomi sijoittuu itsemurhakuolleisuudessa Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan väliin. Kun ihminen uhkaa tekevänsä itsemurhan, häneen täytyy suhtautua vakavasti. Lähes kaikki, jotka ovat riistäneet hengen itseltään, ovat ennen tekoaan vähintään vihjanneet aikeestaan. Itsemurhaa hautovalle tärkein ensiapu olisi, että häntä kuunnellaan eikä jätetä yksin. Hänen tukemisensa on raskasta ja vaatii rohkeutta. Auttajankaan ei tarvitse selvitä yksin. Jos ystävien kanssa ei voi puhua asiasta, neuvoa voi kysyä kriisipuhelimista ja mielenterveysalan ammattilaisilta.
Selaa aiheeseen liittyviä sivuja:
Tulosta sivu